http://youtu.be/I8oWN6Eweag
Uskomattoman ihania kokemuksia
Risteilymatkani on nyt ohi, ja olen lepäillyt kaikessa rauhassa. Ensinnäkin jalkani ovat olleet hellän arkana ja pienillä rakkuloilla erittäin runsaasta tanssimisesta.
Kun lähdin Helsingistä, sää on kuin maitoa, satoi räntää ja ilma oli sakeana sumusta.
Laivalla sää ei haitannut mitenkään muuten, paitsi, että laiva keinahteli avomerellä jonkin verran, niin että tanssiessa oli pidettävä varansa ettei pyllähtänyt lattialle.
Siitä huolimatta, että hain täällä blogissakin kaveria matkalle, sellaista ei löytynyt. Nyt jälkikäteen voin vain todeta, se oli kohtalon hyvä sallimus.
Se , että olin yksin antoi minulle täydellisen vapauden olla juuri niin kuin halusin. Aloin keskittyä ajatukseen, jonka olin ennen matkaa jo suunnitellut .
Keskittyä kohtaamaan jokainen ihminen, olemalla täydellisesti läsnä, juuri hänelle.
Alussa ajattelin, että eihän täällä metelin, musiikin ja hurjan halo paloon keskellä voi kohdata ketään edes pinnallisesti, saati syvällisesti.
Tässä erehdyin aika pahasti. Kaikki tapahtui aivan toisin, kuin olin kuvitellut.Istuin ihan tanssiparketin edessä , koska halusin kerrankin nähdä ohjelma esitykset esteettömästi.
Ohjelma sai minut nauramaan, ehkä enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä tähän mennessä. Se oli todella hauskaa, harmi vain, että kamerasta loppui patterit, enkä saanut otetuksi kuvia. Nämä kuvat joita tässä nyt on, ovatkin paluumatkan ohjelmasta, se oli enemmän tanssi taituruutta.
Tässä on "tanssiritarini" jota vähän halasin shoppingilla;)) Hänen ystänsä otti kuvan minun kameralla. Tämä asetelma oli ritarin tahto:))
Täsä on fillarimestari!
Tanssin alettua huomasin parketilla nuoren hoikan miehen, joka tanssi yksin, katsoin hänen tanssimistaan hyvin tarkasti, ja huomasin, että hän ei olekaan mikään tavallinen tallaaja.
Hänellä oli taitava askelkuvio ja mikä ihaninta hän tanssi koko keholla. Jokainen ele ja liike seurasi musiikin rytmiä ja osin sanoitustakin.
Kun hän oli kohdallani katsoin hänen silmiinsä ja hymyilin suu korvissa, ja taputin käsiäni hänelle.
Sen jälkeen ei kestänyt kauan kun olin tanssimassa parketilla tämän taiturin kanssa.
Tunsin vapautuvani kaikista estoista, oli vain ihana rajattomuuden kokemus ja tanssin rytmi.
Ainoat kappaleet jotka lepäsin olivat hitaita. Kuten sanoin pöytäseurueen naisille, - laahaus tanssia tai nuohous. Sitä missä askel juuri ja juuri huojahtelee varovasti eteen ja taakse.
Se ei nyt selvästikään ollut minun juttu. Paloin halusta tanssia niin, että koko vartalo eli, ja mitä kauemmin tanssin sitä paremmin se myös onnistui.
Mielessäni annoin tanssitaiturille härän osan. Halusin olla taistelija. Kolmesti se kuvio toistuikin, en ole kokenut koskaan sellaista tanssin riemua. Tanssin päätyttyä oli ritarini polvillaan edessäni ja suuteli käsiäni .
Jossain välissä osat vaihtuivatkin , huomasin että ritarini yritti opettaa ihan oikeita tanssi askelkuviota. Juuri silloin laiva keinahti niin kaltevaksi, että oli hyvä, kun sain kaiteesta kiinni ja sanoinkin, että tanssitaan ilman sääntöjä, vain eläen sydämessä jokainen sekunti.
Jostain kumman syystä löysimme toistemme kehon kielen.
Tanssi oli kaikki mitä halusin ja lopetin vasta, kun nuohousmusiikki alkoi.
Silloin sovimme, että minä lähden syömään ja tulen takaisin myöhemmin.
Menin ravintolaan ja tilasin lohta ja kaviaaria salaattia ja punaviiniä.
Olin kuumissani ja niin hikinen, että päätin lähteä hyttiin suihkuun ja vaihtaa vaatteet.
Kuuma suihku tuntui ihanalta ja kylmä suihku sen jälkeen vielä paremmalta.
Vähän uutta ripsiväriä, punaa huulille, hame ja puhdas pusero ja olin taas valmis parketille.
Palattuani oli tanssittajani kadonnut.. Ja katselin ympärilleni kun havaitsin kuuden miehen ryhmän ihan lähelläni...
Reippaasti lähestyen heidän pöytäänsä kysyin ystävällisesti hymyillen, haluaisiko eräs herroista tanssia ?
Tyrmistyin, kun mies vastasi tylysti. - Kiitos, mutta emme ole tulleet tänne tanssimaan.
No minkäs sille voi, marssin topakasti takaisin pöytääni ja siemaisin siideristäni kunnon hörpyn..
Päähäni virtasi ajatuksia. Kaikenlaisia outoja ajatuksia.
- Löydä itsesi! / Päästä irti tahdostasi !/ Olet vapaa !/ Olet yhtä kaiken kanssa!/ Tiesi on auki!/ Älä pelkää!/
Mietin ajatuksia hetken , kirjoitin ne muistikirjaani.
http://youtu.be/O7Zjkk59C0http://youtu.be/O7Zjkk59C0
matkalukemisena oli Hellstenin Pysähdy, olet jo perillä! DDD niin olinkin:))
Sitten alkoi soida rumba. Muuta en tarvinnut. Rumba soi ja marssin lattialle ja aloin tanssia yksin.
Laiva keinui, mutta tanssin onnistuneesti pysyen pystyssä. Antauduin rytmiin ja olin tanssinut jo neljä kappaletta peräjälkeen, kun näin kadonneen ritarini juoksevan minua kohti kädet levällään . Ilo oli suuri, mutta juuri silloin alkoi taas hitaat.
Sanoin, että en tanssi niitä vaan tahdoin niiden ajan levätä. Niinpä istuimme. Minä tuolillani ja hän kaiteella.
Jos eivät tanssista kieltäytyneet herrat olleet tulleet tanssimaan, niin minä en ollut tullut puhumaan.
Vaan kohtaamaan ihmisiä, eritavalla, kuin koskaan ennen.
Tanssin vielä sen jälkeen muutamia nopeita kappaleita, mutta lopulta väsymys alkoi tuntua ja päätin, että on aika mennä levolle.
Sanoin ystävälleni hyvät yöt ja toivoin hauskaa loppuiltaa. Tosin kello oli jo liki 24.00 .
Matkalla hyttiini kohtasin miehen, joka oli sanonut, - että ei ole tullut tanssimaan.
Pysähdyin hänen eteensä ja otin hänen kädestään kiinni. Katsoin hänen silmiinsä ja kysyä töksäytin ensimmäisen kysymyksen mikä tuli mieleeni. - Mitä tapahtui 14.4.1912?
http://youtu.be/lmYjoHi21vo
Mies katsoi vähän ihmeissään ja kysyi voisinko tarkentaa. Sanoin , että en, kaikki vihjeet ovat liian helppoja.
Ok. Mies tuumasi, en nyt muista, olen vähän huppelissa.. Hihittelin, - Niinhän minäkin, mutta vain hyvin vähän. Annoin vihjeeksi sanan laiva. Silloin hän muisti. Totesin sen 100 vuotismuistopäivä on kahden kuukauden kuluttua. Silloin siitä jälleen kirjoitetaan ja muistellaan, aina on elossa omaisia, jotka ovat jääneet jäljelle. Se oli valtavan surullinen tapahtuma.
Kysyin sitten häneltä, voisitko katsoa silmiini 10 minuuttia mitään puhumatta?
- Se on pitkä aika. Sanoi mies.
- Ei ole, sopiiko kokeilla? Ok.. Sanoi mies.
Aloin katsella hänen silmiinsä, aluksi hän ikään kuin pakeni katsettani , se oli vain ohi menevä tunne. Sitten hänen katseensa avautui, silmissä oli ikään kuin uhmaa, lopulta vain kysymyksiä ja ihmetystä.
En katsonut aikaa kellosta, ehkä siinä kului se noin 10 minuuttia
Sen jälkeen kerroin hänelle minkälainen kokemus oli minulle. Kerroin pää kohdat hänestä ihmisenä, hänen asemansa työssä ja miten hän elää arjen hänen perheensä ja jopa unelmat näin selkeästi.. Tiesin hänestä sillä hetkellä enemmänkin, mutta oli tarpeetonta puhua enempää. Hän ei tuntunut ihmettelevän mitään vaan koko olemuksensa oli nyt aivan rauhallinen , iloinen ja avoin.
Kukapa katsoisi syvemmälle silmiisi kuin koira, sitä enemmän koira katsoo mitä enemnmän rakastaa. Ehkä siinä olisi pieni vihje siitä, miten meidän ihmistenkin kannattaisi olla läsnä ja katsoa toisiamme syvälle silmiin. Kun hän kysyi miten tiesin niin paljon vain silmiin katsoen, sanoin vain: - Silmät ovat sielun peili. Silmät puhuvat paljon enemmän kuin tajuamme, ehkä siksi monet kääntävät katseensa .
Toivotin hänelle hyvät yötä ja mukavaa ystäväpäivän yön jatkoa. Olin iloinen, että löysin avoimuuden ihmisestä joka oli lukittu. Hänellä oli siihen omat syynsä, kuten joskus on monillakin.
Jatkoin matkaani kohti hyttiäni ja pohdin vähän kaikkea mitä olin kokenut.
tässä kuvassa sanon näkemiin tanssikaverilleni
Tämä kohtaaminen oli toisenlainen. kuin parketilla kehonkielellä, jossa oli kyllä myös katsekontakti.
Tajusin päässeeni mukaan johonkin uuteen ja kiehtovaan tapaan kohdata ihminen ilman mitään erityisiä odotuksia saati vaatimuksia.
Kävin vielä kerran suihkussa ja sukelsin peiton alle nukkumaan.
Aloin tyhjentää mieltäni ihan tietoisesti kaikesta.
Sanoin itselleni, nyt tahdon nukkua. Ja niin myös nukahdin, kunnes parin tunnin kuluttua heräsin valtavaan kramppiin oikeassa jalassa.
Nousin ylös ja yritin kävellä, kipu oli kouristava. Menin suihkuun ja suihkutin niin kuumaa vettä, että se lähes poltti ihoa jalan päälle. Kivun laantuessa kuivasin jalat ja vedin villasukat jalkaan ja kiedoin vielä mukana olleen villahuivin jalan ympärille.
Kömmin takaisin peiton alle, mutta nyt uni oli karannut. Kaikki illan tapahtumat ja ajatukset risteilivät mielessä, kipu alkoi tuntua uudelleen.
Ei , nyt hermostuin.. Tämänkö siitä tanssimisesta sain. - Kyllä.
Otin käyttöön koko arsenaalin, eli kipulääkkeen ja omat kädet.
Tuli mieleeni myös rakas tätini, kun olin lapsi, tuo essuun puettu pitkä tytön huiskale. ulkoilutin tuota pienempää pojan vesseliä vaunuissa, nykyään hän on jossain , en tiedä missä..Mutta äitinsä oli taikuri parantamaan pipit lapsilta. Kädet vaan kipeen paikan päälle ja sanat:- Nyt on on terve. Ei koske enää yhtään. Ei tietenkään kun uskoin heti , uskolla parantuu tuokiossa:)))
Laitoin kämmenen tiukasti kipualueen päälle ja annoin ajatusteni kuljettaa rakastavaa lämpöä kipualueelle. Heti kun tunsin, jalassa käteni lämmön jopa lähes kuumana, kipu katosi ja nukuin jälleen.
Nukuin pitkään yli 10 aamupäivällä Suomen aikaa.
Vietin aikaa kahviossa, syöden katkarapuvoileivän ja lohisalaattia sekä kahvia.
Siellä oli bingopeli , en ole pelannut sitä koskaan, mutta kertahan se on ensimmäinenkin.. En voittanut mitään, mutta jännää oli, koska jäin vain yhtä numeroa vaille. kun olisin voittanut.
Kävelin vähän aikaa ja huomasin että nyt oli rauhallista, suurin osa ihmisistä oli sateisessa Tukholmassa. Jätin sen nyt kokonaan pois omasta ohjelmasta.
Menin hyttiini ja kirjoitin päiväkirjaa. Luin vähän aikaa ja taas nukutti.. No mikäpä siinä , ajattelin, nukutaan pois niin jaksetaan illalla taas tanssia.
Nukuin kunnes heräsin kuulutuksiin, että laiva lähtee taas kohti Suomea.
Oh, hoh, olinpas nyt virkeä ja nälkäinen .
Pika meikkaus ja tanssimekko päälle ja ensin syömään.
Menin jo tuttuun ravintolaan, ja otin kala-aterian, ihanat salaatit ja jälkiruuat päälle. Juomana oli raikasta vettä.
Sen jälkeen kävin vielä myymälässä ostamassa muutamia juttuja jotka muistin tarpeellisiksi ja taas sain yli satasen kulumaan ostoksiin.
Korvauksena ostoista on minulla nyt kaksi lippua 4 hengen hytteihin, ne on voimassa kesäkuuhun asti.
Mahdanko nyt löytää seitsemän ystävää kevään aikana, ideana olisi tutustuminen blogi kamuihin, ja keskustelu tuokiot. On niin paljon kaikkea kivaa jota voi toteuttaa sitten hiljaisemmissa olosuhteissa, tehdä jotain muutakin luovaa , kuin vain tanssia.;)) No niitä ehdin pohtia myöhemmin.
Paluuiltana ei ollut menomatkan tanssikaveri enää tanssi paikalla.
Kokemuksesta, - En ole tullut tanssimaan- oppineena päätin, että minä en tarvitse ketään kaveria parketille.Olen käynyt sumbatunneilla nyt sen verran, että tiedän miten irrotellaan missävain on sopiva paikka ja musiikki.
Välillä istuin huilaamaan ja juomaan suun kostukkeeksi. Pöytään tuli noin ikäiseni naisihminen ja hänen tytär. Yritin jutellakin, mutta musa oli niin kovalla, että ei huvittanut huutaa.. Juttelu jäi vähäiseksi, mutta tanssi jatkui.
http://youtu.be/KdgvxA4Tfhwhttp://youtu.be/KdgvxA4Tfhw
Tämä biisi taisi olla siitä loppupäästä jonka tanssin osin yksin osin oli kaverina huojuva pitkätukkainen nuori mies ja välillä innokas tanssityttö. Ihan sama. Vauhti oli kova, ja hiki virtasi. Ja lähetin lentosuukkoja orkesterille, olivat oikein komeita poikia, ja sen lisäksi pyörähdin pois parketilta ja tanssin käytävien kautta lennättäen lentosuukkoja jokaiselle joka katsoi , moni nainen tarrasi miheensä kiinni kaksin käsin;))) DDD Ja minä kun olen ihan vaaraton pakkaus! DDD
Annoin musan viedä ja vähitellen alkoi tulla jo hakijoitakin. Vähän huppelissa olivat, mutta sehän on laivalla melkein asiaan kuuluvaa, että ne jotka ottaa niin ottaa. Minä jarruttelin jo, otin vain pari lasia punaviiniä. Sen verran, että oli rento olotila.
Kanssani alkoi tanssia parketilla milloin miehiä milloin naisia.
Sillä ei ollut paljon väliä, pääasia että oli meno päällä ja hauskaa.
Hauskuutta tarjosi myös laivan ohjelma , monipuolisella huumorilla ja taidoilla. Kuvasin nyt ohjelmaa ja paljon muutakin.
Loppuillasta minulle sanoi useat ihmiset, - että olen mahtava pakkaus. Aha, tuumasin.. -- Niin selitti yksi naisista, - Olet sellainen , että minä haluaisin olla samanlainen, mutta en osaa, enkä uskalla. Sinä olet niin vapaa, villi ja fantastinen, olemme seuranneet tanssiasi molempina iltoina, luovuutesi on ihanaa. Pursuat energiaa ja sinun tanssia on kiva katsoa, kun eläydyt niin musiikin mukaan..
Positiivinen palaute näin oli sekä yllättävää, että olin lisäksi iloinen, jos olin onnistunut välittämään viestin, olemme vapaita ilmaisemaan itseämme niin puheissa, eleissä , tansseissa, kuin kaikessa mitä teemme, kun se ei loukkaa ketään toista ihmistä.
Tässä kukkivat kuukausi sitten saamani ruusut jään sisällä.
Jollain käsittämättömällä tavalla pääsin pidemmälle ihmisten todellisessa kohtaamisessa, kuin hyvin harvoin aiemmin.
Olin läsnä jokaisessa hetkessä, ja hyvin tyytyväinen matkaan. Kaikki meni paremmin kuin odotinkaan..
Tämän jälkeen tiedän miten voin olla läsnä myös tulevaisuudessa, aina kun niin haluan.
Se ei suinkaan ole tanssiminen vaan todellinen kohtaaminen tapahtuu jossain sisimmässämme. Tarvitsee vain olla avoin ja oma itsensä.
Roolit joiden vankina hyvin paljon elämme on helpotus heittää välillä nurkkaan ja tuntea mitä se tarkoittaa kun on - oma elämä!
Sydämessä vain rakkaus, luottamus ja läsnäolon ihana tunne.
Voi kun voisin rohkaista miehiä, hakekaa naisia tanssimaan. Meidät naiset on tanssimaan luotu, niinkauan kuin jalat kantaa ja silmissä tanssii nauru;)) Tulee sekin aika kun vedetään vilttitossut jalkaan ja kissa vielä jalkojen päälle että ei tuu vilu maatessa.
Nyt laitan sitten harkintaan milloin on seuraava risteily. Ehkä huhtikuun lopulla tai toukokuussa , kesäkuu oli viimeinen voimassa olo päivä. Täytyykin laatia suunnitelma ja laittaa se sivupaneeliin..
